torstai 4. toukokuuta 2017

Raksalla

Elämä on maja, hutera kyhäelmä mielikuvia tapahtumien hallinnasta. Mielikuvia kontrollista, mielikuvia suorista riveistä. Sitä ajattelisi niin kernaasti, että tietää täsmälleen mitä tapahtuu seuraavaksi. Olemme mestareita rakentamaan täydellisiä mielen illuusioita, joissa on mukava kölliä. Mutta majan rakentaminen voisi olla myös elämäsi seikkailu.

Ajattelen, että elämä on rakentamista, luomista, kasvattamista, kohoamista, eteenpäin menemistä. Kun vanha on purettu ja tontti raivattu, on aika luoda uutta. Sinä olet loistava rakennusmestari, paras mahdollinen. 




Ei tarvitse tehdä Iisakin kirkkoa, vaikka koko elämä onkin aikaa. Laita lippalakki nurinperin, kieli keskelle suuta ja anna mennä. Valvova rakennusmestari Timo Harjakainen kannattaa joskus kutsua talkoisiin, ettei mene liian ryppyotsaiseksi. Joskus rakentaminen tosin vaatii kulmaryppyjä, kun joku ohjaa liikaa, ojentaa ruuvit ja piirtää suunnitelmat. Silloin pitää avata äänihuulet ja karjaista, että mee hittoon mun tontilta! Mä päätän millanen rakennus tähän tulee.




Kun mieli on avoin, katse on avoin. Lasten majanrakennusta on mahtava seurata. Jestas mitä luomuksia! Mielikuvituksen hurraa-huutoja. Poikani on Harjakainen vailla vertaa. Majaa pukkaa koko pihan täydeltä, ja mitä fantastisempia luomuksia. Monta kertaa olen seissyt pihan reunalla monttu auki ja koittanut ottaa selkoa mestarin aivoituksista. Ja mikä parasta, hän on aina valtavan tyytyväinen aikaansaannoksiinsa. Miksei mekin voida tehdä niin? Olla rohkeita, antaa mennä. Aina voi korjata. Aikuiset luulevat, että asioita ei voi korjata. Kyllä voi.

Koska olet tonttisi rakennusmestari, sinulla on päävastuu elämästäsi. Jotkut palikat eivät vaan kertakaikkiaan toimi. Istut ja liimaat, käytät kirvestä ja sahaa, nauloja ja lautoja, vatupassia, lifecoachia, mittaat ja mittaat, mutta ei. Niin sitten ei. Joskus on pakko antaa tornin kaatua, vaikka se hirvittääkin. Hetken kolisee ja kilisee ja kurkkua kuristaa. Seuraavassa hetkessä huomaatkin, että hengität, elämä jatkuu ja tuuppii sinua eteenpäin.




Jänkhälle vaan rohkeasti. Samalla vahvistuvat tärkeät rakennuslihakset, kuten uskallus oikeassa korvassa, ei käy-sanomislihas alaselässä, uusien tuulien haistamishermot nenässä, oman tien kulkemislihakset pohkeissa. Arkkitehtuurissa vain mieli on rajana, eikö?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti