Havahdun
pinnan alla siihen tosiseikkaan, että olen kerällä, hanuri pinnalla, sieraimet
täynnä vettä, aivot täynnä vettä, enkä enää tiedä mihin suuntaan olen matkalla
elämässä. Aikuisten tekniikkauimakoulu ja päädyssä tehtävän käännöksen
harjoittelua. No, ei mennyt ihan nappiin.
Lapset
oppivat kuulemma erilaisia taitoja näppärästi ja nopeasti. Lapset menevät uutta
päin, kuolemaa ja vettä halveksuen. Välillä he hieman oksentavat vettä,
haukkovat henkeä ja taas mennään. Myönnän, että en ollut ihan yhtä kova jätkä.
Mutta, nautinto uusista oivalluksista, omien rajojen yli menemisestä, räpylöiden
supermiesvoimista ja vedessä olemisesta tuntui joka solussa.
Vedellä
on puhdistava voima. On vain vesi ja sinä. Hiljainen järvi, aamuinen uimahalli,
heinäkuinen meri - ja sukellus. Enkä tahtoisi koskaan nousta pinnalle.
Liukuminen pinnan alla on liukumista jossain ikuisuudessa. Niveltulehdusten
jyllätessä, vedessä olin aina vahva. Vesi muutti minut ehjäksi. Näen
välähdyksen samaa potilaissani työssäni fysioterapeuttina. Näen samaa vesijuoksijoissa,
jotka tekevät kauniita liikeratoja kuningas veden työntäminä. Ehjyyden hehku
kasvoilla.
En
tiedä kuka siellä vedessä meitä tökkii oikeille radoille. Mutta taitava kaveri joka tapauksessa on. Keho lähtee lähes
itsestään hakemaan aukikiertoja hartioille, ojennusta selälle, polville, koukkuun
jääneille lonkille. On pakko hengittää kunnolla, syvästi, jos mielii päästä
elävänä nauttimaan saunasta. Keuhkot saavat kerrankin koko kapasiteetin verran
happea. Rintakehä laajenee monta senttiä. Selkäranka ojentuu ja pitenee
roimasti. Sitä on kevyt kuin pikkutyttö kun nousee altaasta.
Ihanan
uimaopettajan Fannin luoma tunnelma räjäyttää Kaarinan pienen uimahallin
nauruun tasaisin väliajoin. Saunassa mieli on jo Suomen tunnelmallisimman, söpön
uimahallikahvilan tarjonnassa. Tiskin takana isoille ja pienille uimareille jaksaa aina hymyillä eräs nainen. Onkohan Titalla vielä kahvia? Ja mitähän jännää
sitä ensi kerralla opitaan? Norppauintia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti