torstai 15. joulukuuta 2016

Kotiäidin joulukalenterin 3.luukku: Jäätävä säätöjuoksu

Nautiskeltuaan joulukoristeista, joulun tunnelmasta ja pipareiden leivonnasta, alkaa tässä vaiheessa elämää iskeä tajuntaan, että se joulu to-del-la tulee. Ja onkin tulonpäällä aika vauhdikkaasti. Miten se voikin yllättää joka vuosi yhtä taidokkaasti, että jouluaatto on taas 24.12.

Alkaa hiipiä los panigos. Ei muuta kuin toppatakki päälle ja hikoilemaan kassajonoihin ja lelulaareihin. Luistelemaan auton kanssa ja etsimään parkkipaikkaa. Sitten ei muuta kuin tunkemaan omaa kätevää kaupunkiautoa, pakettiautoa, Mini Cooperille tarkoitettuun ruutuun. Ihanaa! Onneksi joku jumalainen olento on kehittänyt kahvilat, muhkeat leivät ja tuoreet kahvit. Kyllä, ne ovat pelastaneet lukuisia ihmishenkiä.






On taas se aika kun työnnetään kukkaro jääkaappiin, etsitään 15 kertaa päivässä autonavaimia ja puhelinta, unohdetaan tapaamisia, viestejä, ihmisiä. Häärätään kuin dementikko-osastolla konsanaan, osastonhoitajana itse Härötonttu. Ajetaan 15 kilometria puolet takista auton oven välissä, törmäillään ihmisiin, ovenpieliin, vuorataan sormet laastareilla.





Vai voisko hei tämän tehdä jotenkin toisin? No jotkuthan väittävät, että valmistelut voi aloittaa ajoissa. Minä en usko sellaiseen hömpötykseen. Miten se muka tapahtuisi kun pitää suorittaa tonttujen vakoilua, vaakahääräystä, tontuissa kieriskelyä ja niiden asettelua mahdollisimman oudosti. Ei sitä pääse samoihin atmosfääreihin vielä elokuussa. Kyllä pieni tuskanhiki on ihan mukavaa ja kuuluu joulun tuoksuihin heti kanelin jälkeen.

Kahviloiden, tonttujen ja lasten riemun ajattelun lisäksi joulumielen säilymisessä minua auttavat ihanat myyjät. Viihdytän heitä kokemuksillani ja ongelmillani. Valitsen uhrin tarkoin, sillä kaikkien myyjien huumori ei kestä joulupaineen alla. Se on ihan ymmärrettävää. Lisäksi harrastan hauskojen mummojen bongaamista. He tajuavat, että tämäkin säätöjuoksu, hiki ja sättäys on kovin suhteellista ja ohimenevää. Heidän silmiensä pilkkeestä näkee, että elämä on vaan laiffii ja sittenkin ihmisen parasta aikaa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti