Kotiäiti irti liekasta

Hän tulee juhliin ensimmäisenä. Hän on loistavalla tuulella ja puhuu jo narikalla raavaita äijäjuttuja. Hän on hetkessä unohtanut yöttömät yöt, kipeän selän ja jatkuvan siivoamisen aiheuttaman vitutuksen. Hän pystyy kertomaan viisi vitsiä putkeen takeltelematta, mutta kun joku kysyy lapsista jotain, hänen pitää ponnistella muistaakseen nimiä ja ikiä. Itse asiassa hän ei kykene mihinkään normaaliin keskusteluun. Pissakakkakummeli-huumori on totaalisesti vallannut aivolohkot.

Kaikki on loistavasti! Kahvi ei ole koskaan maistunut niin hyvältä! Ruoka on taivaallista. Ja se ensipuraisu kylmästä mallasjuomasta saa hymyn sellaiseen loistoon, että naamaan koskee. Kun bändi aloittaa, hän on eturivissä huutolaulamassa. Täysillä. Hän tanssii kuin kuolemaan tuomittu, kuin viimeistä päivää vietäisiin. Hän moshaa hiukset solmuun ja on totaalisen yllytyshullu kaikenlaisiin tanssikuvioihin. Hänen mekkonsa takasauma ei kestä kaikkia liikkeitä ja halkio on pian hanuriin asti. Mutta hän lohduttaa itseään, että hei, kaikillehan sattuu näitä! Eikö! Ai eikö… Onneksi sesonkiin kuuluvat mustat sukkahousut. Hän päättää leikkiä, että ne auttavat.

Hän tunkee itsensä jokaiseen kuvaan, jossa hänen hymynsä on silmiinpistävän leveä, jopa irvistystä lähentyvä. Hän on poksahtaa tyytyväisyydestä. Hän on syvästi järkyttynyt, kun joku lähtee kotiin yhdeltätoista. Toisen kerran hän pelästyy kun joku laittaa yöllä valot päälle, kesken juhlien! Iloisena hän halailee ja pussailee kaikkia niitä muita sitkeitä taistelijoita, joita on vielä ympärillä ja jotka hän saa kiinni. 

Hän rasittaa taksikuskia huonoilla vitseillä. Hän on tietoinen, että on hyvin todennäköistä saada hoitaa lähiöinä muita kauden sesonkituotteita, noro-virusta, märkäistä korvatulehdusta ja kurkunpääntulehdusta. Mutta hän ei murehdi sitä nyt, huominen on huomenna, vaikka oltaiskin jo sen puolella. Hän hihittelee itsekseen illan kohokohtia ja purskahtelee nauruun taksin takapenkillä. Itse asiassa hän törähtelee nauramaan kesken vellin keiton vielä muutamia päiviä.

Hän ei ole Kari Grandi, janoisten sankari. Hän ei ole rekkamies, vaikka takana on tuhansia töitä ja valvottuja öitä. Hänestä ei ole tehty lauluja, vaikka jokainen on laulun arvoinen. Hän on yhden yön vuodessa kuolematon Duracell-pupu. Hän ei ole edes Tuhkimo. Tai Lumikki. Hän on kotiäiti. Ihana kotiäiti. Naurettavaa pikkujoulua kaikille!